Ruusupavun kasvatus on palkitsevaa puuhaa ja tämä koristeellinen ja reheväkasvuinen kasvi on monipuolinen ja kaunis niin koristekasvina kuin ruoanlaitossakin. Ruusupavusta voi käyttää sekä mureat, maukkaat palot että kauniit kukatkin.
Mutta miten ruusupavun kasvatus onnistuu helpoiten? Mitä niksejä kannattaa muistaa ennen kuin aloittaa ja kasvukauden aikanakin?
Tässä oppaassa käyn läpi omat niksini ruusupavun viljelyyn ja hoitoon kotona, parvekkeella ja mökilläkin. Ruusupapu on erittäin helppohoitoinen, kun sijoitat sen sopivalle kasvupaikalle ja muistat kastella janoisia kasveja tarpeeksi usein.
Kun köynnös alkaa muodostaa koristeellisia kukkia, satokausi alkaa pian ja pääset nauttimaan mureista, herkullisista paloista aina syyskylmien tuloon saakka.
Lue myös: Papujen kasvatus ja hoito – Helpot vinkit kotipuutarhaan
Sisällys: Ruusupavun kasvatus
- Ruusupavun kasvatus: Ennen kuin aloitat
- Ruusupapulajikkeet kotipuutarhaan
- Ruusupavun kumppanuuskasvit ja viljelykierto
- Ruusupavun esikasvatus
- Ruusupavun istuttaminen kasvupaikalle
- Ruusupavun hoito
- Ruusupavun sadonkorjuu
- Ruusupavun käyttö ja valmistus
Ruusupavun kasvatus: Ennen kuin aloitat
Etsi ruusupavulle lämmin ja suojaisa kasvupaikka
Ruusupapujen kasvatus onnistuu aloittelijaltakin helposti, kunhan muistat tarjota ruusupavuille tarpeeksi lämpimän ja suojaisan kasvupaikan.
Ruusupapu on kylmänarka, mutta se kestää viileää hieman paremmin kuin salko- ja pensaspavut. Jos olet siis kokeillut näiden kylmänarkojen papujen kasvattamista heikoin tuloksin, kokeile ihmeessä kestävämpää ruusupapua.
Etsi ruusupavuille siis puutarhasi suojaisin ja aurinkoisin paikka. Kun ruusupapu saa tarpeeksi aurinkoa, kukinta pääsee kunnolla vauhtiin ja sadosta tulee runsas.
Muiden palkokasvien tapaan ruusupapu pystyy sitomaan typpeä ilmasta juurinystyröissä asustavien bakteerien avulla. Kasvualustaa ei tarvitse lannoittaa voimakkaasti ennen kasvukautta. Varmista kuitenkin, että maa ei ole lian köyhää, jotta ruusupapu jaksaa kasvattaa runsaan lehtimassan.
Ruusupapu on yleensä erittäin voimakaskasvuinen ja siitä saakin upean näkösuojan tai vihreän seinämän terassille, parvekkeelle tai puutarhaan. Köynnöstävät ruusupapulajikkeet tarvitsevat hyvän tuennan, jotta pitkät varret jaksavat kiivetä ylöspäin ja kestävät palkojen painon.
Ruusupavut ovat herkullista ja ravitsevaa kesäruokaa
Ruusupapujen palot ovat terveellistä ja ravitsevaa ruokaa, jotka soveltuvat melkeinpä kaikkeen ruoanlaittoon. Ne sisältävät runsaasti kuitua ja ovat hyvä proteiinin lähde.
Useimmat ruusupapulajikkeet tuottavat runsaan sadon jo pieneltäkin alalta. Maukkaat palot maistuvat parhaalta suoraan puutarhasta keittiöön poimittuina, mutta voit myös pakastaa ne myöhempää käyttöä varten.
Jostain syystä pavut ovat Suomessa vielä kovin aliarvostettuja ruoanlaitossa, vaikka niistä saa loihdittua mitä maukkaimpia ruokia.
Jos ruusupavut tuntuvat arveluttavilta ruoansulatukselle, ei hätää. Tässä muutama helppo vinkki, joiden avulla saat niistä maistuvaa ja helposti sulavaa ruokaa:
- Korjaa ruusupavun palot talteen nuorina:
Tuoreet ruusupavut sulavat jo lähtökohtaisestikin helpommin kuin kaupasta ostetut, kuivatut pavut, joita liotetaan ja keitetään tuntikausia. Korjaa sato talteen, kun siemenet alkavat juuri pullistua ja näkyvät paloissa pieninä kohoumina. Nämä mureat ja rapsakkaat palot kypsyvät nopeasti ja sulavat helposti. - Kypsennä ruusupavut aina perusteellisesti:
Ruusupavut sisältävät fasiinia, joka aiheuttaa vatsankramppeja ja suolistovaivoja. Niinpä ruusupapuja ei koskaan syödä suoraan pensaasta raakana. Kypsennettäessä fasiini hajoaa ja pavut muuttuvat helpommin sulaviksi. Joissain siemenpakkauksissa sanotaan ”syödään tuoreena”, mikä ei kuitenkaan tarkoita raakana syömistä. - Käytä papuruoissa kesäkynteliä:
Kesäkynteli on Suomessa melko tuntematon yrtti. Sen saksankielinen nimi Bohnenkraut tarkoittaa kirjaimellisesti papuyrttiä, ja Saksassa sitä lisätään melkeinpä kaikkeen papuruokaan. Kesäkynteli tekee ruusupavuista helpommin sulavia ja tuoretta kesäkynteliä onkin aina myynnissä ruokakaupoissa papulaatikoiden vieressä.
Ruusupapulajikkeet kotipuutarhaan
Tässä ovat parhaat helppohoitoiset ruusupapulajikkeet kotipuutarhaan:
- Celebration:
Upeat lohenpunaiset kukinnot ja runsas sato, jota voit korjata vähitellen kesän mittaan. Korjaa palot noin 20-25 cm pitkinä, kun siemenet tuntuvat pieninä kohoumina niiden sisällä. - Hestia:
Matala, noin 50 cm korkea, ruukkuviljelyyn sopiva ruusupapulajike. Punavalkoiset kukinnot ja maukkaat palot. - Lady Di:
Suosittu lajike, jossa lämpimänpunaiset kukinnot. Hyvin kookas; jopa 4-5 metriä pitkät varret. - Painted Lady:
Kasvattaa jopa 3-5 metriä pitkät varret, joihin muodostuu koristeelliset, puna-valkoiset kukinnot ja runsaasti meheviä palkoja. - Preisgewinner:
Upeat, punaiset kukinnot ja runsas sato pieneltäkin alalta. 2-4 metriä korkea, helppohoitoinen.
Ruusupavun kumppanuuskasvit ja viljelykierto
Kumppanuuskasvit ovat ”hyviä naapureita”, jotka auttavat toinen toisiaan tuottamaan terveemmän, runsaamman sadon.
Jotkin kumppanuuskasvit karkottavat toistensa tuholaisia tuoksuillaan ja erittämällä maaperään aineita, jotka karkottavat maanalaisia tuholaisia ja kasvitauteja. Toiset kasvit puolestaan parantavat naapureidensa makua.
Sekaviljelyssä kumppanuuskasvit kannattaa huomioida tarkkaan, jotta huonot naapurit eivät häiritse toisiaan.
Ruusupapujen hyviä kumppanuuskasveja ovat:
- Kaalit
- Kesäkurpitsa
- Kurkut
- Mangoldi
- Mansikka
- Peruna
- Porkkana
- Punajuurikas
- Retiisi
- Salaatit
- Tomaatti
- Varsiselleri
- Yrtit: Kesäkynteli ja tilli
Ruusupapujen huonoja kumppanuuskasveja ovat:
- Auringonkukka
- Fenkoli
- Herneet
- Paprika
- Sipulikasvit: Purjo, sipulit, valkosipuli
Kaikki papu- ja palkokasvit sitovat ilmasta typpeä omaan ja ympäröivien kasvien käyttöön. Niiden juuristossa elävät bakteerit ovat symbioosissa ruusupapujen kanssa ja ne varastoivat typpeä pieniin juurinystyröihin. Niinpä nämä jo sinällään kiitolliset papukasvit saavat kuin itsestään tärkeää typpeä käyttöönsä kasvukauden aikana.
Kasvukauden jälkeen ruusupapujen juuristo jätetään paikalleen maahan. Näin se on uusien kasvien käytettävissä seuraavalla kasvukaudella. Palkokasvien koko vihermassa muokataan niin ikään maahan, kun sato on korjattu.
Jos noudatat viljelykiertoa puutarhassasi, kasvata ruusupapuja palkokasvien ja viherlannoituskasvien lohkossa.
Edeltävänä vuonna samalla kasvupaikalla kannattaa siis kasvattaa perunaa. Ruusupapuja seuraavana vuonna samaan lohkoon istutetaan runsaasti ravinteita tarvitsevia kasveja (ja niiden hyviä kumppanuuskasveja).
Lue lisää: Perunan kasvatus kotipuutarhassa – Näin viljely onnistuu varmasti
Ruusupavun suorakylvö avomaalle
Koska ruusupavut ovat tarhapapujen tapaan melko kylmänarkoja, ne voidaan kylvää kasvupaikalle vasta, kun ilmat ovat lämmenneet pysyvästi eikä yölämpötila laske enää alle 10 asteen.
Yleensä ruusupapujen suorakylvö ajoittuu maan etelä- ja keskiosissa kesäkuun alkupuoliskolle tai puoliväliin.
Huuhtele siemenet huolellisesti ja liota niitä yön yli, niin itäminen nopeutuu.
Ruusupavut tarvitsevat hyvän tuennan. Huolehdi tuesta ennen kylvötöitä. Tueksi sopivat korkeat seipäät, harjaterästangot, pystysuuntaiset ja tukevat tukinarut tai vaikkapa köynnössäleikkö.
Kylvä liotetut siemenet 3-4 cm syvyyteen kyljelleen, 10-15 cm välein. Jätä riviväliksi 40-50 cm.
Voit myös kylvää ruusupavut 3-5 siemenen ryppäisiin, jolloin taimet saavat tukea toisistaan ja hoitotyöt helpottuvat.
Ruusupavun esikasvatus
Voit aikaistaa sadon valmistumista ja pidentää satokautta helposti esikasvattamalla ruusupavut ja istuttamalla valmiit taimet lopulliselle kasvupaikalleen kesäkuun puolella.
Etenkin Keski- ja Pohjois-Suomessa esikasvatus kannattaa, jotta pääset nauttimaan maukkaasta sadosta pidempään.
Suosittelen esikasvatusta kuitenkin myös Etelä-Suomeen, koska ruusupapujen siemenet itävät nopeiten 20-25 asteen lämpötilassa.
Kylväminen
Ruusupapujen esikasvatus kannattaa ajoittaa toukokuun ensimmäiselle puoliskolle Etelä- ja Keski-Suomessa. Pohjoisempana toukokuun puoliväli on passeli aika esikasvatuksen aloittamiseen.
Varaa esikasvatusta varten 3-4 viikkoa. Etelä- ja Keski-Suomessa ruusupavun taimet voi yleensä istuttaa ulos kesäkuun alkupuoliskolla.
Huuhdo ruusupavun siemenet huolellisesti ja liota niitä parisen tuntia. Näin kovat, kuivat siemenet imevät itseensä kosteutta ja itäminen nopeutuu.
Usein kasvatusohjeissa kehotetaan liottamaan papujen siemeniä yön yli. Itselläni näin kauan liotetut siemenet pehmenevät liikaa ja lähtevät helposti mätänemään. Lyhyempikin liotus riittää.
Kylvä 1-3 ruusupavun siementä kuhunkin taimiruukkuun. Pareittain tai kolmistaan kylvettyinä taimet saavat tukea toisistaan.
Siemenpakkauksissa kehotetaan yleensä kylvämään siemenet yksitellen. Meillä syödään kuitenkin niin paljon papuja kesän mittaan, että pareittain kasvatetut taimet säästävät yksinkertaisesti aikaa, kylvötyöt nopeutuvat ja sato on runsaampi pienemmältä alalta.
Paina siemenet 3-4 sentin syvyyteen kyljelleen ja peitä kevyesti mullalla.
Kastele kylvöstä vain sen verran, että multa on kosteaa. Kasvualusta ei saa olla märkää, jotta siemenet eivät mätäne.
Peitä kylvös löyhästi vaikkapa muovipussilla ja sijoita se lämpimään paikkaan itämään.
Ruusupavut itävät parhaiten noin 20-25 asteessa, joten esimerkiksi kylpyhuone lattialämmityksellä on oivallinen idätyspaikka.
Pidä multa kosteana, mutta varo kastelemasta liikaa. Peitetty kylvös ei haihduta juurikaan vettä, joten usein pelkkä kevyt sumutus riittää.
Taimikasvatus
Kun ruusupapujen idut pilkistävät mullasta, siirrä kylvös viileämpään ja mahdollisimman valoisaan paikkaan. Näin taimet kasvavat tanakoiksi eivätkä veny pelkästään pituutta.
Pidä kasvualusta kosteana, mutta varo edelleen kastelemasta liikaa.
Taimia ei tarvitse siirtää suurempiin ruukkuihin taimikasvatuksen aikana.
Lisälannoitus ei ole tarpeen pikkutaimille.
Ruusupapujen tukevat taimet ovat voimakaskasvuisia. Kun kasvu lähtee käyntiin, taimet venyvät hengästyttävää vauhtia. Laita taimiruukkuihin noin 50-senttiset tukikepit, joiden ympärille varsi alkaa kietoutua itsestään vastapäivään.
Taimien karaisu
Kun säät lämpenevät ja istuttaminen kasvupaikalle lähenee, karaise ruusupavun taimia ulkoiluttamalla niitä päivittäin. Tuo taimet kuitenkin yöksi sisälle.
Karaisu antaa pikkutaimille aikaa tottua ulkoilmaan, auringon UV-säteilyyn ja kasvupaikan olosuhteisiin.
Itse ulkoilutan ja karaisen taimia noin viikon verran ennen istuttamista. Ensimmäisenä päivänä vien ne ulos varjoon pariksi tunniksi ja tuon takaisin sisään.
Pidennän karaisuaikaa päivittäin 1-2 tunnilla ja vien taimia hiljalleen myös suoraan auringonpaisteeseen, jolloin ne saavat tottua ulkoilmaan vähitellen.
Ruusupavun istuttaminen kasvupaikalle
Kasvupaikka
Mieti jo etukäteen, millaisen kasvupaikan pystyt tarjoamaan ruusupavuille puutarhassasi. Pitkät, runsaat köynnökset kasvavat jopa 4-6 metriä korkeiksi, joten niistä saa upean viherseinän tai koristeellisen näkösuojan terassin seinustalle tai parvekkeelle. Kauniista viherseinästä saa kesän mittaan runsaasti herkullista satoa.
Ruusupavusta saa myös upean varjostuksen pergolaan tai kesäkeittiöön. Värikkäät kukinnot koristavat puutarhaa koko kesän, kun kukinta lähtee vauhtiin.
Itse kasvatan ruusupapua yleensä autotallin lämpimällä seinustalla, jonka runsas kasvusto peittää kesällä kokonaan. Myös pihakeinun saa peitettyä vihreään, koristeelliseen huntuun ruusupavun avulla. Tällöin istutan esikasvatetut taimet suuriin ruukkuihin tai ämpäreihin pihakeinun neljään nurkkaan.
Jotta saan köynnöksestä kauniin katon pihakeinuun, pingotan juuttinarusta ristikon keinun ylle. Tällöin köynnökset kasvavat nopeasti keinun kattoon saakka ja ohjailen ne kasvamaan sopivaan muotoon.
Ajankohta
Istuta pavut ulos, kun säät ovat lämmenneet pysyvästi ja yölämpötila pysyttelee vähintään 10 asteen tienoilla.
Viileinä alkukesinä taimikasvatusta saattaa joutua jatkamaan hieman pidempään. Meilläkin olohuoneen ikkunalaudat ja keittiön pöydät notkuvat joskus pavuntaimia, kun kesäkuun alku on kylmä ja arvaamaton.
Pavut ovat kuitenkin siitä kiitollisia kasveja, että ne sopeutuvat kasvupaikalleen nopeasti, kun on sopiva aika istuttamiseen.
Kasvualusta
Ruusupavun kasvualustaksi sopii runsasmultainen, kuohkea ja vettä läpäisevä maa, joka pidättää jonkin verran kosteutta, mutta ei jää märäksi sateenkaan jäljiltä.
Ruusupavut eivät viihdy happamassa maassa. Maaperän pH tulisi olla vähintään 6. Kalkitse kasvualustaa tarvittaessa.
Ruusupavut ovat typensitojakasveja, joten ne eivät tarvitse runsasta lannoitusta, vaan viihtyvät melko niukkaravinteisessakin maassa. Melkein kaikki palkokasvit ovat helppoja ja harmittomia kasvatettavia tässä suhteessa.
Ruusupavut kasvattavat kuitenkin runsaan lehtimassan. Lisää niiden kasvualustaan hieman lisäpotkua puolivalmiin tai valmiin puutarhakompostin muodossa.
Jos maa on kovin köyhää, voit lisätä kasvualustaan myös esimerkiksi luonnonlannoitetta, kuten kanankakkaa tai hevonkakkaa. Itse suosin juurikin näitä rakeistettuja lannoitteta, koska ne on helppo annostella ja ne rikastuttavat maaperän pieneliötoimintaa pitkävaikutteisesti.
Istutus
Joskus ruusupavut ehtivät kasvattaa pitkän varren esikasvatuksen aikana. Voit istuttaa taimet lopulliselle kasvupaikalle hieman syvempään – kuitenkin niin, että alimmat lehdet jäävät mullan yläpuolelle.
Ruusupavut istutetaan noin 10-15 cm:n välein. Kotamaisessa tukirakennelmassa kunkin tukikepin väli tulisi olla noin 50 cm, ja yhden tukikepin ympärille voi istuttaa 4-5 tainta.
Muista kastella kasvualusta istutuksen jälkeen, jotta juuristo pääsee hyvään kasvuun uudella kasvupaikalla.
Halutessasi voit peittää ruusupavun taimet kasvuharsolla. Näin kasvu nopeutuu ja etenkin viileinä kesinä kasvit kotiutuvat kasvupaikalleen helpommin. Muista poistaa kasvuharso kukkimisen alkaessa, jotta pölyttäjät pääsevät töihin.
Ruusupavun hoito
Pavut ovat helppohoitoisia ja huolettomia kasveja, ja sato on helppo varmistaa muutamalla perusniksillä.
Rikkakasvien poistaminen
Kasvukauden alussa rikkakasvien kitkeminen kannattaa, jotta kasvualustan ravinteet päätyvät ruusupapujen käyttöön.
Kesän edetessä ruusupapujen rehevät lehdet varjostavat kasvualustaa usein niin paljon, että rikkakasvit eivät lähde edes kunnon kasvuun.
Katteiden käyttö helpottaa kitkemistä. Voit kattaa kasvualustan esimerkiksi tuoreella ruohosilpulla, puolivalmiilla kompostilla, heinällä, oljilla tai lehtikarikkeella. Rikkakasvien siemenet eivät päädy mullan pinnalle itämään ja toisaalta mullasta esiin pyrkivät rikkataimet eivät saa tarpeeksi valoa katteen läpi ja nääntyvät.
Kateviljely helpottaa myös puutarhurin työtä ja pidentää kasteluväliä. Kate pidättää kosteutta maaperässä ja tasaa lämpötilan vaihteluja. Lisäksi etenkin viherkate luovuttaa ravinteita kasvien käyttöön.
Kastelu
Ruusupavun suuret lehdet haihduttavat runsaasti vettä, joten kaikki kasvit ovat etenkin keskikesän jälkeen hyvinkin janoisia.
Pidä kasvualusta tasaisen kosteana läpi kasvukauden, mutta varo liikakastelua.
Kun kukinta alkaa, multa ei saa enää kuivahtaa. Kukinnan ja satokauden aikana ruusupavut tarvitsevat reilusti kastelua.
Ruusupavut eivät pidä kylmästä kasteluvedestä. Kylmä vesi häiritsee niiden juuriston toimintaa ja saattaa haitata kasvua ja sadon muodostumista.
Kasteluveden on hyvä antaa lämmetä esimerkiksi tynnyrissä tai kastelukannuissa ennen kastelua. Itse kastelen ruusupavut aamuisin vedellä, joka on seissyt yön yli tynnyrissä. Kun kastelu on hoidettu, täytän tynnyrin uudelleen ja annan veden lämmetä seuraavaa kastelukierrosta varten.
Lannoittaminen
Varmista kasvualustan ravinteikkuus tarvittaessa lisälannoituksella jo ennen taimien istuttamista kasvupaikalle.
Maaperän parantamiseen sopivat esimerkiksi valmis tai puolivalmis puutarhakomposti, bokashi-massa ja luonnonlannoitteet, kuten kanankakka ja hevonkakka.
Jos maaperässä on tarpeeksi ravinteita ennestään, lisälannoitus ei välttämättä ole edes tarpeen. Kaikki palkokasvit sitovat arvokasta typpeä ilmasta juuristossa niiden kanssa symbioosissa elävien bakteerien toimesta. Tämä typpi on kasvien käytettävissä läpi kasvukauden.
Reheväkasvuisille ruusupavuille kannattaa antaa lisää kasvuvoimaa noin 4 viikon kuluttua istuttamisesta. Itse lisään kasvupaikalle puutarhakompostia katteeksi, josta ravinteita vapautuu hiljalleen papujen käyttöön.
Lämpiminä kesinä ruusupavut innostuvat kukkimaan ja tuottamaan satoa hyvinkin runsaasti. Tällöin uusikin lisälannoitus saattaa olla tarpeen. Itse sekoitan pintamultaan luonnonlannoiterakeita pakkauksen ohjeiden mukaan.
Jos ruusupapujen lehdet muuttuvat hailakan vihreiksi tai jopa kellertäviksi kesän mittaan, kasvilla on nälkä ja se tarvitsee lisää ravinteita. Tällöin on yleensä jo melko kiire.
Voit tarjota pavuille nopean ravinnepaukun lantavesikasteluna. Liota luonnonlannoiterakeita kasteluveteen yön yli, sekoita seos perusteellisesti aamulla ja kastele normaaliin tapaan. Noudata aina lannoitepakkauksen ohjeita.
Hailakat, kellertävät kasvustot ja uudet lehdet muuttuvat tummemman vihreiksi noin 1-2 viikossa lannoituksen avulla. Odota siis kärsivällisesti ennen kuin annat pavuille lisää kasvuvoimaa.
Kasvitaudit ja tuholaiset
Kaikki papukasvit ovat siitä helppoja ja varmoja kasvatettavia, ettei niihin useinkaan ilmesty kasvitauteja tai tuholaisia.
Meillä en ole vielä koskaan löytänyt yhtäkään tuholaista papukasvustoista, eikä kasveja ole vaivannut ikinä taudit tai muut vaivat.
Kunhan muistat siis kastella ruusupapuja riittävästi ja huolehtia ravinteiden saannista, pääset pian nauttimaan maukkaasta sadosta ilman suurempaa vaivannäköä tai vaikkapa tuholaisista johtuvaa harmia.
Ruusupavun sadonkorjuu
Ruusupavut kasvattavat melko pitkät varret ennen kukinnan alkamista. Mutta kun ensimmäiset kukat aukeavat heinäkuun puolivälin ja elokuun alun tienoilla, niitä muodostuu kasapäin. Viimeistään elokuun puolivälissä ensimmäiset palot ovat korjattavissa ja satokausi jatkuu syyskylmien tuloon saakka.
Ruusupavut ovat valmiita korjattaviksi, kun siemenet näkyvät palkojen sisällä pieninä kohoumina. Tällöin palot ovat mureita, ne napsahtavat taitettaessa poikki siististi ja taitoskohta on mehukas.
Tarkista kasvustot 2-3 kertaa viikossa. Kun korjaat palot talteen nuorina ja mureina, kasvi innostuu kukkimaan entistä enemmän ja tuottaamaan lisää satoa.
Korjaa ruusupavun palot kaksin käsin varovasti, jotta et tule korjanneeksi talteen keskenkasvuisia palkoja tai kukkia.
Jos haluat kuivattaa siemeniä, kerää sato vasta, kun siemenet ovat täysikokoisia ja palot ovat tuleentuneet ruskeiksi.
Satokauden loppuminen
Ruusupapujen satokausi päättyy säiden viiletessä, jolloin juuriston toiminta häiriintyy ja lehdet alkavat paleltua kylmimpinä öinä.
Kun säätiedotus lupaa kylmiä öitä, korjaa siis viimeisetkin palot talteen.
Tarhurin syystyöt
Kun ruusupapujen kasvatus on kesän osalta ohi ja sato on korjattu talteen, on aika valmistella kasvupaikka seuraavan vuoden kasveja varten.
Ruusupapujen juuristo ulottuu syvälle ja juurissa asustavat typensitojabakteerit ovat kesän aikana varastoineet typpeä papujen juurinystyröihin ja maaperään.
Niinpä juuria ei kannata kiskoa syksyllä ylös maasta ja kärrätä niitä kompostiin. Jätä juuristo maahan, jotta arvokas typpi on seuraavalla kasvukaudella jälleen hyötykasviesi käytettävissä.
Ruusupapujen vihermassa silputaan ja levitetään mullan pinnalle. Anna vihermassan kuivahtaa ja kellastua ennen kuin muokkaat sen maahan. Näin lehdet ja varret eivät pakkaudu tiiviiksi, mätäneväksi kerrokseksi mullan alle.
Kasvien kesän aikana sitomat ravinteet vapautuvat näin uudelleen maaperään, kun elävää ainesta kierrätetään katteena. Tämä eloperäinen vihermassa kompostoituu jatkuvasti ja katettu kasvualusta on keväälläkin kuohkeaa ja ravinteikasta.
Viljelykierrossa (tai vuoroviljelyssä) ruusupapujen jälkeen samalla paikalla kasvavat runsaasti ravinteita tarvitsevat kasvit. Näitä ovat esimerkiksi kaalit, kurkut, kurpitsat, pinaatit, purjo, selleri, tomaatti ja valkosipuli.
Voit varmistaa näiden ravinnesyöppöjen viihtymisen kasvupaikallaan lisäämällä kasvualustaan ruusupapujen vihermassan lisäksi puutarhakompostia, palanutta karjanlantaa tai bokashi-massaa.
Ruusupavun käyttö ja valmistus
Ruusupavut ovat parhaimmillaan suoraan puutarhasta korjattuna. Voit säilyttää kokonaisia palkoja jääkaapissa kosteaan pyyhkeeseen käärittynä 2-3 päivää myöhempää käyttöä varten.
Mureat palot sopivat melkeinpä mihin tahansa ruokaan. Muista kuitenkin aina kypsentää tai keittää ruusupavut ennen syömistä!
Meillä ruusupapujen palot päätyvät keittoihin, munakkaisiin, pataruokiin, salaatteihin ja wokkeihin. Nuoret palot ovat myös herkullisia keitettyinä sellaisenaan vaikkapa voinokareen kera.
Ruusupapujen säilöminen ja pakastaminen
Jos ruusupapujen kasvatus onnistuu hyvin ja sato on runsas, voit säilöä niitä pakastamalla. Tee se näin:
- Pese palot huolellisesti.
- Poista paloista kannat ja mahdolliset säikeet.
- Paloittele palot 3-4 sentin mittaisiksi pätkiksi.
- Ryöppää pavunpätkät runsaassa kiehuvassa suolavedessä, niin että vesi kiehuu kunnolla 3-4 minuutin ajan ruusupapujen lisäämisen jälkeen.
- Nostele ryöpätyt palot reikäkauhalla jääkylmään veteen, jotta kypsyminen pysähtyy ja ruusupapujen väri säilyy kauniin kirkkaana. Itse lasken suuren taikinakulhon täyteen kylmää vettä ja viilennän sitä kylmäkalleilla ja jääpaloilla.
- Siirrä palot reikäkauhalla puhtaan keittiöpyyhkeen päälle kuivumaan hetkeksi.
- Laita ruusupavut sopivina annoksina pakastuspusseihin tai -rasioihin.
- Käytä pakastettuja ruusupapuja sellaisenaan salaatteihin, keittoihin, munakkaisiin, patoihin tai lisukkeisiin.
Ryöpätyt ruusupavut säilyvät pakastettuina noin 7-9 kuukautta.
Yhteenveto: Ruusupavun kasvatus ja hoito
Ruusupapujen kasvatus on palkitsevaa puuhaa, kun tarjoat niille suojaisan ja lämpimän kasvupaikan ja muistat huolehtia riittävästä kastelusta. Lajikekirjo on suuri ja jokaiselle löytyy sopiva lajike omaan kotipuutarhaan, mökille tai vaikkapa parvekkeelle.
Esikasvatus kannattaa aloittaa toukokuun alkupuoliskolla tai puolivälissä, niin saat satoa aikaisemmin ja pidennät satokautta.
Jos haluat päästä helpommalla, voit odottaa säiden lämpenemistä kesäkuun puolelle ja kylvää ruusupavun siemenet suoraan avomaalle.
Ruusupavut ovat helppohoitoisia ja nopeakasvuisia hyötykasveja, joiden herkullinen sato on helppo korjata ja valmistaa ruoaksi. Ylimääräinen sato on helppo säilöä pakastamalla ja näin pääsee nautiskelemaan kesän mausta keskellä kylmintä talveakin.
Itse olen aivan ehdoton ruusupapufani ja rakastan näiden helppojen kasvien kauniita, runsaita kasvustoja, joiden lomasta pääsee korjaamaan talteen maukkaita palkoja melkein päivittäin, kun satokausi lähtee liikkeelle.
Millaisia suunnitelmia sinulla on tälle tai seuraavalle kesälle? Onko ruusupapujen kasvatus jo tuttu juttu vai meinaatko kokeilla niitä ensimmäistä kertaa?
Hauskaa ja helppoa tarhurointia!
– Mikke
Lue seuraavaksi:
