Kyssäkaalin kasvatus onnistuu helposti koko Suomessa Lappia myöten, sillä kyssäkaali viihtyy ja kukoistaa viileässäkin ilmastossa.
Itse kasvatan kyssäkaalin lisäksi melkeinpä kaikkia muitakin kaalilajeja, koska niitä kuluu niin tuoreena kuin säilöttynäkin. Kunhan muistat kastella kyssäkaalia tarpeeksi ja suojaat kasvit tuholaisilta, pääset nauttimaan rapsakoista mukuloista aikaisin kesällä.
Jos kyssäkaalin kasvatus ei ole vielä tuttu juttu, tästä oppaasta löydät kaikki tärkeimmät vinkit ja niksit. Niillä varmistat helposti runsaan ja mehevän sadon!
Mikä ihmeen kyssäkaali?
Kyssäkaali eli kaalirapi on viileän ja kostean ilmaston kasvi. Se on satovarma ja helppo hyötykasvi aina pohjoisinta Lappia myöten.
Nopeakasvuinen kyssäkaali tarvitsee muihin kaalikasveihin verraten melko lyhyen kasvukauden. Satoa pääset korjaamaan yleensä jo noin 60 päivän kuluttua itämisestä.
Kyssäkaali kasvattaa ensin tukevan varren ja lehdistön. Kun lehtimassaa on kertynyt tarpeeksi, varren alaosa alkaa paksuuntua ja siihen muodostuu syötävä varsimukula eli kyssä.
Kyssäkaalin mukula on rapsakan mehevä ja herkullisen raikkaan makuinen. Se muistuttaa maultaan retiisiä, mutta on huomattavasti miedompi eikä läheskään niin pippurinen.
Kyssäkaalilajikkeita kotipuutarhaan
Kyssäkaalista löytyy reipas valikoima lajikkeita, jotka kaikki tuottavat mukavasti satoa koko Suomessa.
Kuten muillakin kaaleilla, kyssäkaalissa löytyy niin vaaleita tai vihreitä kuin myös violettejakin lajikkeita. Violetit lajikkeet ovat näyttäviä ja ehdottomasti kokeilemisen arvoisia. Niillä kuitenkin pelkkä kuori ja lehtiruodit ovat violetteja. Varsimukulan syötävä sisus on aina vaaleamaltoinen.
Näitä kyssäkaalilajikkeita suosittelen:
- ’Azur Star’ — violettimukulainen lajike, joka kasvaa nopeasti. Sato korjattavissa jo noin 50-55 päivän kuluttua itämisestä.
- ’Blaro’ — oma lempilajikkeeni! Violetit, kauniit ja erityisen mehukkaat mukulat. Aloita sadonkorjuu, kun mukulat ovat noin 10-senttisiä. Pyri korjaamaan sato viimeistään, kun mukulat ovat halkaisijaltaan 15 senttiä.
- ’Delikatess weisser’ — vaalea lajike, herkullisen rapea ja mehukas. Korjaa mukulat talteen, kun niiden halkaisija on noin 8-10 cm.
- ’Lanro’ — vaalea ja voimakaskasvuinen. Kyssät eivät puisevoidu herkästi, joten niitä voi korjata vielä 15-20 cm:n kokoisinakin.
- ’Noriko’ — nopeakasvuinen ja miedon makuinen lajike, jonka mukulat korjataan jo 5-8 sentin mittaisina.
- ’Olivia F1’ — vaalea hybridilajike, jonka mukuloita voit korjata talteen jo 5-senttisinä minikyssinä.
- ’Superschmelz’ — voimakaskasvuinen lajike, jonka mukula säilyy mehevän rapsakkana 3-4 kilon painoisenakin. Olen maistanut jättimäistä 7-kiloistakin mukulaa, joka oli edelleen mehukas eikä lainkaan puiseva.
Kyssäkaalin taimikasvatus
Koska kyssäkaali maistuu tuholaisille, kuten kirpoille ja kaaliperhosen toukille, taimet kannattaa kasvattaa sisällä. Näin ne saavat hyvän alun kasvuun eivätkä joudu tuholaisten kynsiin.
Varaa taimikasvatukselle 4-6 viikkoa. Itse kylvän ensimmäisen erän kyssäkaalia jo maalis-huhtikuun vaihteessa. Nämä ensimmäiset taimet istutan ulos toukokuun alkupuolella.
Kylvä kyssäkaalin siemenet harvana hajakylvönä esimerkiksi tomaattirasioihin, joissa on reiät pohjassa. Pidä kylvös kosteana, mutta varo kastelemasta liikaa. Kun peität kylvöksen löyhästi rei’itetyllä hedelmäpussilla, se pysyy kosteana siementen itämiseen saakka.
Taimikasvatus onnistuu parhaiten mahdollisimman valoisassa paikassa, 15-20 asteessa. Viileä kuisti tai kasvihuone sopivat hyvin, kunhan yölämpötila ei laske alle +5 asteen.
Kun taimiin on muodostunut ensimmäinen kasvulehti sirkkalehtien yläpuolelle, kouli taimet omiin ruukkuihinsa yksitellen. Kouliminen käy kätevästi vaikkapa jäätelötikun tai lyijykynän avulla, jolla pikkutaimet saa nousemaan kylvösastiasta multapaakun kera.
Vinkki: Tee uusia kylvöjä muutaman viikon välein kesäkuun lopulle saakka. Näin saat porrastettua sadonkorjuuta niin, että saat tuoretta kyssäkaalia syksyyn saakka omasta maasta.
Kyssäkaalin kasvupaikka
Muiden kaalikasvien tapaan kyssäkaali tarvitsee ravinteikkaan ja muhevan kasvualustan, joka pidättää vettä. Paranna maata tarvittaessa orgaanisella aineksella, kuten puolivalmiilla tai valmiilla kompostilla tai hyvin palaneella hevosenlannalla.
Jos maaperä on hapahko, puhdas puuntuhka on erinomainen maanparannusaine. Muista mitata maan pH-arvo tai teetä maa-analyysi ennen tuhkan lisäämistä, sillä tuhka nostaa pH:ta nopeasti.
Kyssäkaali viihtyy valoisassa paikassa, mutta ei pidä paahteesta. Jos kasvupaikka on täydessä auringossa, muista huolehtia riittävästä kastelusta kesän mittaan.
Meillä kyssäkaali kasvaa parhaiten puolivarjoisalla kasvimaalla, jossa kasvualusta on melko syvä. Näin kyssäkaali pystyy kasvattamaan syvän juuriston ja vedensaanti on turvattu.
Kyssäkaalin istutus
Istuta kyssäkaali ulos, kun yölämpötilat pysyvät plussan puolella. Kyssäkaali ei hätkähdä kylmästä, vaikkakin se hidastaa taimien kasvua.
Kouli taimia muutaman päivän ajan ennen istuttamista. Näin taimet tottuvat ulkoilmaan, lämpötilojen vaihteluihin, tuuleen ja auringon UV-säteilyyn. Vie taimet ensimmäisenä koulimispäivänä ulkoilemaan pariksi tunniksi varjoon. Pidennä ulkoiluaikaa päivittäin ja totuta taimet pikkuhiljaa myös suoraan auringonpaisteeseen.
Istuta taimet 25-30 sentin välein. Liian tiheä istutus haittaa mukulan muodostumista. Varsimukula venyy tällöin pituutta ja jää puisevaksi. Suurikasvuiset lajikkeet kuten ’Superschmelz’ voi istuttaa jopa 34-40 sentin välein.
Jos taimet ovat honteloita, voit istuttaa ne hieman syvempään kuin taimiruukussa. Alimpien kasvulehtien tulee kuitenkin jäädä multapinnan yläpuolelle, jotta mukulan muodostuminen ei häiriinny.
Kata kasvualusta eloperäisellä aineella, kuten lehdillä, ruohosilpulla tai oksahakkeella. Katteen alla maa pidättää kosteutta paremmin. Eloperäinen aines lisää maan humuspitoisuutta ja tarjoaa ravintoa pieneliöille. Kate myöskin estää rikkakasvien kasvua, jolloin kasvimaan hoito helpottuu.
Suojaa istutetut taimet kasvuharsolla. Harso lämmittää ja suojaa taimia myös tuholaisilta. Varmista siis, että harson reunat ovat tiiviisti kiinni maassa, jotta kaaliperhoset ja kirpat eivät pääse herkuttelemaan sen alle.
Kyssäkaalin suojaus tuholaisilta
Kyssäkaali on muiden kaalikasvien ja ristikukkaisten tapaan altis monille tuholaisille. Kirpat, kaalikärpäset ja kaaliperhosten toukat tuhoavat suuriakin kasvustoja nopeasti, joten taimet kannattaa aina suojata hyvin.
Kun säät lämpenevät, kasvuharso pitää ottaa pois taimien päältä. Tällöin tuholaiset pääsevät kuitenkin liian helposti kasvien kimppuun, joten ne pitää suojata.
Olen kokeillut varmastikin kaikkia luonnonmukaisia torjuntakeinoja — olen sumuttanut taimia nokkosvedellä, sirotellut tuhkaa kasvien lehdille, istuttanut samettikukkia ja muita voimakkaasti tuoksuvia kasveja karkotteiksi…
Mutta mikään näistä keinoista ei ole toiminut yhtä hyvin kuin tiheäsilmäiset hyönteissuojaverkot.
Hyönteissuojaverkkoja saa puutarhamyymälöistä tai nettikaupoista. Ne ovat ehdottomasti paras keino suojata kaalikasvit helposti koko kasvukauden ajan. Kun ne on viritetty paikoilleen, niihin ei tarvitse koskea kertaakaan ennen sadonkorjuuta. Ne päästävät sateen ja kasteluveden läpi eivätkä varjosta kasveja lainkaan.
Kyllästyin keräämään ja listimään toukkia ja kirppoja käsin, joten hankin suojaverkot vasta hiljattain. Viritin ne kaarien varaan kaalimaan ylle, jotta verkot pysyvät ilmassa ja kaaleilla on tarpeeksi kasvutilaa. Upotin maahan kierretankoja riviin kaalirivin molemmin puolin ja taivutin niiden varaan 16 mm paksut vinyyliset asennusputket kaarelle. Kierretankoja ja asennusputkia saa edullisesti rakennustarvikeliikkeistä — omani löysin Puuilosta.
Varmista aina, että suojaverkko on kosketuksessa maahan kaikilta puolilta, jotta vihulaiset tuholaiset eivät pääse livahtamaan sen ali.
Tarkkaile kasvustoa kasvukauden aikana. Jos lehtiin ilmestyy reikiä, suojaverkko ”vuotaa”. Nosta verkkoa ja kerää tuholaiset pois käsin mahdollisimman tarkasti. Ne löytyvät yleensä reikäisten lehtien alapinnoilta. Muista asettaa verkot takaisin paikalleen hetimiten.
Kyssäkaalin kastelu
Kyssäkaali kasvaa nopeasti, joten se tarvitsee tasaista kosteutta. Kastele taimia tarvittaessa etenkin kuivina jaksoina.
Jos maa kuivuu tai kasvupaikka on paahteinen, varsimukulaa ei muodostu ja kasvi tekee kukkavarren.
Kastele mieluiten harvoin ja runsaasti kuin usein ja vähän. Näin vesi löytää tiensä syvälle kasvualustaan ja se kostuu koko juuriston syvyydeltä. Muista kattaa kasvualusta, niin maa pidättää kosteutta paremmin.
Kyssäkaalin lannoitus
Kun kasvualusta on ravinteikas, lisälannoitusta ei yleensä tarvita kasvukauden aikana. Jos kasvu on jurovaa ja lehdet näyttävät hailakan vihreiltä, lisälannoitus on tarpeen.
Itse lannoitan kyssäkaalia kesän aikana joko kanankakalla tai hevonkakkarakeilla. Jotta lannoite vaikuttaa nopeammin, liotan lannoiterakeita yön yli vedessä kastelukannussa. Näin ravinteet liukenevat osittain kasteluveteen ja ovat heti kyssäkaalin käytettävissä. Tarkista tarkat annosteluohjeet lannoitepakkauksesta.
Sadonkorjuu
Kun kyssäkaaliin kasvulehdet alkavat yhteyttää tarpeeksi, kasvi alkaa varastoida ravintoa varsimukulaan. Mukula eli kyssä kasvaa suotuisissa oloissa huimaa vauhtia.
Sopiva hetki sadonkorjuulle on yleensä, kun varsimukula on 8-10 cm paksu. Tällöin mukula on erityisen rapsakka ja mehukas.
Tarkista kuitenkin sopiva sadonkorjuukoko siemenpakkauksesta. Jotkin lajikkeet säilyttävät mehukkuutensa pitkään ja mukula on murean rapsakka usean kilon painoisenakin. Esimerkiksi ’Superschmelz’ on tunnettu erityisen mehukkaasta mukulastaan, jonka voi antaa kasvaa jopa 2 kilon painoiseksi.
Itse porrasta sadonkorjuuta niin, että korjaan ensimmäiset kyssäkaalit melko pieninä, noin 10 sentin kokoisina mukuloina. Meillä kyssäkaalia kasvaa 15-20 kappaletta per kylvös ja korjaan satoa kustakin kylvöksestä 3-4 viikon ajan. Näin mukuloita riittää syötäviksi noin 5 kappaletta joka viikolle.
Usein kysytyt kysymykset: Kyssäkaalin kasvatus
Kumppanuuskasvit karkottavat tuholaisia ja saavat kyssäkaalin voimaan paremmin. Kyssäkaalille sopivia kumppanuuskasveja ovat esimerkiksi herneet, mangoldi, papu, pinaatti, porkkana, punajuurikas, retiisi, salaatit, selleri, tilli ja tomaatti. Kehäkukka sekä pensas- ja köynnöskrassi suojaavat kyssäkaalia tuholaisilta. Huonoja kumppanuuskasveja ovat muut kaalilajit, sipuli ja valkosipuli.
Kaalien riesana ovat usein kirpat, kaaliperhoset ja kaalikoit. Paras keino suojata kaalikasvit on tiheäsilmäinen hyönteissuojaverkko, joita löytää puutarhamyymälöistä ja nettikaupoista. Verkon voi virittää esimerkiksi tukikaarien varaan. Kaariksi sopivat esimerkiksi taipuisat asennusputket. Suojaverkon reunat tulee asettaa tiiviisti maata vasten kaikilta sivuilta. Tuholaisia voi karkottaa myös voimakkaasti tuoksuvilla kukilla ja yrteillä tai ne voi kerätä pois käsin.
Kyssäkaalin mukula on rapsakka ja raikkaan makuinen lisä tuoreena esimerkiksi salaatteihin. Ohuina siivuina se maistuu sellaisenaankin carpaccio-tyyppisesti valmistettuna. Kypsennettäessä kyssäkaali muuttuu rapeasta samettisen pehmeäksi, joten se sopii erinomaisesti vaikkapa sosekeittoihin, muhennoksiin tai perunamuusin mausteeksi. Nopea kuumennus säilyttää rapsakkuuden, joten kyssäkaali on hyvä lisä wokkeihin ja keittoihin.
Yhteenveto: Näin kyssäkaalin kasvatus onnistuu varmasti
Kyssäkaali tuottaa herkullisen sadon helposti, kunhan muistat suojata kasvit tuholaisilta ja huolehdit kastelusta kuivina kausina.
Kun uusit kylvöksiä muutaman viikon välein kesäkuun loppuun saakka, saat satoa pitkälle syksyyn. Jos satoa tulee reippaasti, kyssäkaali on hauska yllätys naapureille ja ystäville. Ylimääräisen sadon voi pakastaa soseena; kypsennä tällöin kyssäkaalin kuutiot pienessä vesitilkassa miedolla lämmöllä ja survo soseeksi, kun ne ovat pehmenneet.
Onko kyssäkaali tuttu kaveri hyötytarhassa? Vai aiotko kokeilla sitä kenties ensimmäistä kertaa? Jaa ajatuksesi ja kysymyksesi kommenteissa!
Hauskaa tarhurointia!
— Mikke
Lue seuraavaksi:
