Lehtikaalin kasvatus on helppoa jopa Suomen arvaamattomassa kesässä, sillä siemenet itävät jo melko viileässäkin maassa ja lehtikaali ei säikähdä kylmiäkään kesäsäitä. Koristeellinen lehtikaali sopii niin hyöty- kuin koristepuutarhaankin.
Lehtikaali on sitäpaitsi varsinainen supervihannes ja ravinnepommi! Syvänvihreät, rapsakat ja herkulliset lehdet päätyvät kesän mittaan mitä erilaisimipiin ruokiin antamaan makua ja väriä. Ja kun satoa tulee reilusti, lehtikaalin voi pakastaa helposti talven varalle.
Mutta miten lehtikaalin kasvatus hoituu helposti? Itse olen kasvattanut lehtikaalia jo vuosikausia omassa mökkipuutarhassa. Kaikki kaalikasvit ovat meillä suurta herkkua ja lehtikaalia kasvaa milloin missäkin pitkin puutarhaa. Matkan varrella kohdalle on sattunut yksi jos toinenkin mokailu, joista olen ottanut opiksi.
Tässä oppaassa jaan kaikki parhaat vinkkini ja helpot niksit lehtikaalin kasvatukseen. Jos puutarhasta löytyy tilaa, lehtikaalin viljelyä kannattaa ehdottomasti kokeilla!
Lehtikaalin kasvatus: Ennen kuin aloitat
Lehtikaali on melko vaatimaton ja kiitollinen hyötykasvi, mutta sen kasvatuksessa on muutama perusniksi, jotka tulee ottaa huomioon. Kasvi viihtyy parhaiten aurinkoisella kasvupaikalla, mutta tuottaa puolivarjossakin melko mukavan sadon. Mieti siis etukäteen, millaisen kasvupaikan pystyt tarjoamaan.
Varaa lehtikaalille runsaasti tilaa, sillä se kasvaa melko reheväksi ja tuuheaksi kesän mittaan.
Jos kasvimaalla ei ole tilaa, voit kasvattaa lehtikaalia myös koristekasvien seassa. Komeista lehtikaaleista saat kauniin aidanteen, kun istutat taimet riveihin vaikka kasvimaan tai käytävän reunaan.
Muista myös aloittaa taimikasvatus ajoissa. Kaikki kaalikasvit ovat melko hitaita itämään, joten lyhyt esikasvatus kannattaa. Suurimmassa osassa maata siemenet kannattaa kylvää jo huhtikuun puolivälin jälkeen. Jos luet tätä vasta touko-kesäkuussa, ei hätää — valmiita lehtikaalin taimia löytyy usein puutarhaliikkeistä ja taimistoilta.
Lehtikaalin kumppanuuskasvit ja viljelykierto
Kumppanuuskasvit ovat hyötypuutarhassa ”hyviä naapureita”, jotka auttavat toinen toisiaan kasvamaan helpommin, tuottamaan suuremman sadon ja torjumaan toistensa tuholaisia.
Jotkin kumppanuuskasvit kaskottavat tuholaisia voimakkailla tuoksuilla tai erittämällä maaperään aineita, jotka puolestaan pitävät maanalaiset tuholaiset ja kasvitaudit loitolla.
Kaalit kuuluvat ristikukkaiskasveihin (Brassicaceae), jotka ovat valitettavan alttiita monille tuholaisille. Etanat, kirpat, kaaliperhoset, naurisperhoset, lanttuperhoset ja kaalikärpäset ovat usein puutarhurin vaivana kaaleja kasvatettaessa.
Lehtikaali ja muutkin kaalikasvit ovat harmillisen alttiita tuhohyönteisille. Esimerkiksi kaalikoi ja kaaliperhonen munivat lehtien alapinnoille ja toukat rouskuttavat mehevät kaalinlehdet parempiin suihin hyvinkin nopeasti.
Niinpä kaalikasvien kumppanuuskasveiksi kannattaa valita tuoksuvia yrttejä, kukkia ja muita hyötykasveja, joiden tuoksut harhauttavat tuholaisia.
Lehtikaalin hyviä kumppanuuskasveja ovat:
- Herne
- Kurkku
- Maissi
- Mangoldi
- Munakoiso
- Paprika
- Pavut
- Pinaatti
- Porkkana
- Punajuurikas
- Raparperi
- Salaatti
- Selleri
- Tomaatti
- Yrtit: kurkkuyrtti, oregano, persilja, rosmariini, salvia, tilli, timjami
- Kukat: kehäkukka, samettikukka
Lehtikaalin huonoja kumppanuuskasveja ovat:
- Mansikka
- Peruna
- Sipuli
- Valkosipuli
Lehtikaalilajikkeet kotipuutarhaan
Erilaisia lehtikaalilajikkeita on hyvin tarjolla puutarhamyymälöissä ja nettikaupoissa. Kuikuile kevään tullen myös muissa liikkeissä siementen perään. Niitä näkee rautakaupoissa, sekatavaraliikkeissä ja jopa ruokakauppojen kausihyllyissä.
Kokeile perinteisen, vihreän lehtikaalin lisäksi myös violettilehtiisä lajikkeita!
Näitä lehtikaalilajikkeita suosittelen kokeilemaan:
- ’Dwarf Green Curled’:
Melko matalakasvuinen, noin 50-senttinen lehtikaali, josta saat reippaasti satoa. Helppo viljeltävä. - ’Halbhoher grüner Krauser’:
Perinteinen vanhanajan lajike. Voimakkaan poimuiset ja röyheltävät, kauniin vihreät lehdet. - ’Nero di Toscana’ eli Toskanan musta eli palmukaali:
Vanha italialainen, erityisen koristeellinen ja näyttävä lehtikaalilajike. Lehtiruodit säilyvät mureina myös loppukesästä. Tummanvihreät lehdet ja palmumainen latva sopivat myös koristeistutuksiin! - ’Red Russian’:
Vanha ja perinteinen lajike, noin 50-60 senttiä korkea. Hyvin mehevät lehdet ja lehtiruodit, jotka ovavain t kevyesti poimureunaisia mutta eivät muutu röyhelöisiksi. Satovarma lajike, jonka nuoret lehdet sopivat syötäviksi sellaisenaan. - ’Roter Krauser’:
Hyvin koristeellinen lehtikaalilajike, jonka poimukkaat lehdet ovat sekoitus vihreää ja violettia.
Onnistuuko lehtikaalin suorakylvö avomaalle?
Voiko lehtikaalin kylvää suoraan ulos vai kannattaako taimet kasvattaa sisällä?
Lehtikaalin suorakylvö avomaalle on toki mahdollista, mutta se vaatii suotuisia kasvuolosuhteita. Vaikka kookkaat lehtikaalit sietävätkin viileitä säitä syksyn tullen, siemenet itävät heikosti kylmässä maassa. Ihanteellinen lämpötila siementen itämiseen on noin 20 astetta. Niinpä suorakylvössä on se riski, etteivät taimet ehdi kasvaa suuriksi ennen kasvukauden päättymistä.
Jotta satokausi olisi mahdollisimman pitkä ja saisit herkutella lehtikaalilla pitkin kesää, suosittelen ehdottomasti lyhyttä taimikasvatusta sisätiloissa. Tällä tavoin alkukesän oikkuilevat säät eivät koidu taimien kohtaloksi ja lehtikaalisi pääsevät hyvään, nopeaan kasvuun.
Lehtikaalin kylväminen ja esikasvatus
Lehtikaalin esikasvatus kannattaa aloittaa noin 3-4 viikkoa ennen viimeisiä halloja. Maan etelä- ja keskiosissa siemenet kannattaa kylvää huhtikuun lopulla tai toukokuun alkupuolella. Esikasvatus kannattaa pitää mahdollisimman lyhyenä, koska lehtikaalin taimet venyvät herkästi pituutta sisätiloissa.
Käytä puhtaita taimiruukkuja tai -kennoja. Täytä taimipotit niukkaravinteisella kylvömullalla ja kylvä siemenet yksitellen omiin potteihinsa. Voit kylvää siemenet myös pareittain ja poistaa heikomman taimen kun ensimmäiset kasvulehdet ovat puhjenneet.
Jos kasvatat taimia kasvihuoneessa, suojaa ne tuholaisilta.
Siemenet itävät parhaiten noin 20 asteessa. Kun ensimmäiset idut puskevat esiin mullasta, kylvös on hyvä pitää hieman viileämmässä ja mahdollisimman valoisassa paikassa.
Pidä multa tasaisen kosteana, mutta varo kastelemasta liikaa. Liian märässä mullassa siemenet pilaantuvat herkästi.
Taimikasvatus on yleensä niin lyhyt, että taimia ei tarvitse lannoittaa ennen istuttamista lopulliselle kasvupaikalleen. Jos kuitenkin huomaat lehtien muuttuvan kellertäviksi ja hailakan vihreiksi ja istuttaminen viivästyy syystä tai toisesta, voit antaa taimille laimeaa kastelulannoitetta. Puolita pakkauksessa ohjeistettu lannoitemäärä.
Taimien karaisu
Lehtikaalin taimet täytyy karaista, ennen kuin istutat ne ulos. Sisätiloissa kasvaneet taimet totutetaan karaisulla ulkoilmaan, sään vaihteluihin, auringon UV-säteilyyn ja ilmankosteuden vaihteluihin.
Karaise lehtikaalin taimet näin:
- Varaa karaisulle noin 1 viikko.
- Vie taimet ensimmäisenä karaisupäivänä ulos varjoon noin 1-2 tunniksi.
- Pidennä karaisuaikaa päivittäin noin 1-2 tunnilla.
- Totuta taimet vähitellen myös suoraan auringonpaisteeseen.
- Tarkkaile taimia karaisujakson aikana. Jos lehtiin ilmaantuu ruskeita laikkuja tai niiden reunat kuivuvat, taimet ovat saaneet liikaa aurinkoa.
Hyvin karaistut taimet lähtevät parempaan kasvuun ulkona, kun ne ovat tottuneet ulkoilmaan vähitellen. Jos istutat karaisemattomat taimet suoraan ulos, ne saavat pienoisen shokin, josta toipuminen vie aikaa ja kasvu on aluksi hidasta.
Lehtikaalin istuttaminen ulos
Viljelykierto
Jos noudatat puutarhassasi viljelykiertoa eli kiertoviljelyä, lehtikaali kuuluu runsaasti ravinteita tarvitsevien hyötykasvien joukkoon. Istuta lehtikaali siis lohkoon, jossa kasvatit edellisvuonna maata parantavia typensitojakasveja.
Kasvupaikka
Istuta lehtikaali aurinkoiselle tai puolivarjoisalle paikalle. Lehtikaali tarvitsee kuitenkin runsaasti valoa, joten puolivarjoisassa paikassa sato jää hieman vaatimattomammaksi kuin täydessä auringossa.
Lehtikaalin kasvatus onnistuu niin kasvimaalla kuin kasvulavassakin. Varaa sille kuitenkin reippaasti kasvutilaa, jotta rehevä kasvusto pysyy ilmavana.
Kasvualusta
Lehtikaali viihtyy multavassa ja hyvin vettä läpäisevässä maassa. Jos maaperä on hapan, kalkitse se jo syksyllä tai aikaisin keväällä. Sopiva pH lehtikaalille ja muillekin kaalikasveille on noin 6-7,5. Kalkitussa maassa lehtikaali ei ole niin altis möhöjuurelle.
Kaikki kaalikasvit ovat ravinnesyöppöjä ja ne tuottavat runsaimman sadon hyvin parannetussa maassa. Sekoita maahan esimerkiksi valmista tai puolivalmista kompostia jo syksyllä tai istutuksen yhteydessä.
Itse lisään lehtikaalin kasvualustan pintamultaan myös hitaasti liukenevaa luonnonlannoitetta noudattaen pakkauksen annosteluohjeita. Rakeistettu luonnonlannoite tekee hyvää maaperän pieneliöstölle ja parantaa maata pitkävaikutteisesti.
Kasvatus ruukussa tai ämpärissä
Jos kasvimaata tai kasvulavaa ei ole, lehtikaalin kasvatus onnistuu myös kookkaassa ruukussa, ämpärissä tai muussa sopivassa astiassa.
Kasvuastian kannattaa olla vähintään 10-20 litran vetoinen, jotta ravinteita rakastava lehtikaali mahtuu kasvattamaan tarpeeksi laajan juuriston kesän aikana. Mitä suuremman kasvutilan tarjoat, sitä helpommalla pääset myös kastelun ja lisälannoituksen suhteen.
Istutus
Istuta taimet noin 50 sentin välein. Jos haluat korjata taimet keskenkasvuisina baby-lehtikaaleina, taimiväliksi riittää 5-10 senttiä.
Jos taimet ovat venyneet honteloiksi ja pitkiksi, voit istuttaa ne hieman syvempään kuin taimiruukussa. Näin taimet saavat paremman tuen ja varret kasvavat suoremmiksi.
Kasvualustan kattaminen
Istutuksen yhteydessä lehtikaalien kasvualusta kannattaa kattaa eloperäisellä materiaalilla. Katteen alla maa säilyy kosteampana, joten selviät vähemmällä kastelulla. Kate estää myös rikkakasvien itämistä, joten kaalimaata ei tarvitse kitkeä. Katteen käyttö tarjoaa myös ravintoa maaperän pieneliöille, jotka hajottavat katteen kesän mittaan ja vapauttavat siitä ravinteita lehtikaalin käyttöön.
Katteeksi sopii esimerkiksi:
- Ruohosilppu
- Kuivat lehdet
- Kitketyt rikkakasvit (joissa ei siemeniä)
- Puutarhan muut kasvijätteet, kuten tuoreet lehdet, taimet ja kasvien varret
- Oljet
Taimien tukeminen
Istutuksen yhteydessä lehtikaalin taimet kannattaa tukea tukikepein. Etenkin tuulisilla paikoilla tukemisesta on apua, jotta kaalit pysyvät pystyssä. Useimmat lajikkeet kasvavat noin 50-100 senttiä korkeiksi, joten tukikepin kannattaa olla tukeva ja melko pitkä.
Lehtikaalin kasvinsuojelu ja tuholaiset
Lehtikaali ja muutkin kaalikasvit kuuluvat ristikukkaiskasveihin (Brassicaceae), jotka ovat valitettavan alttiita monille tuholaisille. Etanat, kirpat, kaaliperhoset, naurisperhoset, lanttuperhoset ja kaalikärpäset ovat usein puutarhurin vaivana kaaleja kasvatettaessa.
Tuholaisten ilmaantuminen ei kuitenkaan tarkoita, että koko sato olisi menetetty samantien. Itse kerään tuholaiset ja niiden munat ja toukat useimmiten pois käsin, eivätkä ne ehdi tuhota koko satoa tai viljelmää. Tarkista kasvustot siis päivittäin ja anna kutsumattomille vieraille reippaasti kyytiä.
Varmin tapa torjua lehtikaalin tuholaiset on käyttää tiheitä suojaverkkoja, joita löydät puutarhamyymälöistä ja erikoisliikkeistä. Omassa puutarhassa käytän tuholaissuojaverkkoja suurempien kaaliviljelmien yllä. Ne läpäisevät vettä hyvin ja päästävät ilman kiertämään kasvustossa.
Suojaverkot asetetaan paikalleen huolellisesti heti taimien istutuksen yhteydessä ja annetaan olla paikallaan koko kasvukauden ajan. Varmista, että verkon reunat ovat tiiviisti kiinni maassa, eikä mihinkään jää pienintäkään aukkoa tai repsottavaa reunaa, josta tuholaiset löytävät tiensä taimien luo.
Tarkkaile kuitenkin lehtikaaleja säännöllisesti ja varmista, ettei suojaverkon alle ole päätynyt tuholaisia. Yksikin verkon alle sujahtanut kaaliperhonen saa aikaan suurta tuhoa, kun sen munista kuoriutuvat toukat alkavat rouskuttaa kaalinlehtiä.
Lehtikaalin kasvattaminen sopivien kumppanuuskasvien ja -kukkien on niin ikään helppo tapa ehkäistä tuholaisten ilmaantumista. Voimakkaasti tuoksuvat kukat ja yrtit harhauttavat monia tuholaisia. Vaikka ne eivät torjuisi tuholaisia kokonaan, ne ainakin hidastavat niiden ilmestymistä ja tihutöitä.
Lehtikaalin kastelu
Lehtikaali pitää tasaisesta kosteudesta. Kasvi kärsii kuivuudesta, joten muista kastella kaalimaata säännöllisesti, etenkin kuivina jaksoina.
Mistä tietää, että on aika kastella? Tuikkaa sormi rohkeasti multaan pintaa syvemmälle. Jos maaperä tuntuu kuivalta, on aika kastella. Kastele lehtikaaleja reippaasti kerralla, jotta maaperä kastuu kunnolla syvälle saakka. Itse annan kaaleille noin 10 litran kastelukannullisen yhdelle neliömetrille.
Kastelun tarve vähenee, kun katat kasvualustan ruohosilpulla tai muulla eloperäisellä materiaalilla.
Lannoittaminen
Kaikki kaalikasvit tarvitsevat runsaasti ravinteita kasvukauden aikana aina syksyyn saakka. Kaalit kestävät verraten hyvin kylmää, joten ravinteita tarvitaan aina pakkasiin asti.
Anna ensimmäinen lisälannoitus kesä-heinäkuussa. Lehtikaalille sopivat melkeinpä kaikki puutarhalannoitteet. Itse suosin luonnonmukaisia lannoiterakeita, jotka on helppo annostella. Niiden käyttö ei köyhdytä maata synteettisten lannoitteiden tapaan. Maaperän pieneliöstökin hyötyy kanan- tai hevosenlantalannoitteista.
Toinen lisälannoitus on hyvä antaa elokuussa. Tällöin lehtikaalista on kertynyt jo satoakin, mutta kuten sanottu, lehtikaali jatkaa kasvua pakkasten tuloon asti. Siitä saa satoa siis pitkälle syksyyn, kunhan maaperässä on riittävästi ravinteita.
Lehtikaalin sadonkorjuu
Lehtikaalin satokausi kestää noin keskikesästä aina talven tuloon saakka. Meillä lehtikaalia on korjattu syötäväksi lumen alta vielä joulukuussakin, kun alkutalvi on ollut vähäluminen. Pieni pakkanen tekee lehtikaalista makeampaa ja miedomman makuista.
Voit korjata satoa siis pitkin kesää. Napsi yksittäisiä alalehtiä syötäviksi, kun lehtikaali on kasvanut noin 30-senttiseksi ja kasvi tuntuu tanakalta. Mitä suuremmaksi lehtikaali kasvaa, sitä röyhelöisemmiksi lehdetkin tulevat ja niiden maku voimistuu.
Nuoren lehtikaalin lehdet voi syödä vaikka sellaisenaan. Kun kasville tulee kokoa, lehtiruodit muuttuvat kovemmiksi ja puiseviksi, jolloin ne kannattaa poistaa.
Jatka sadonkorjuuta samaan malliin talven tuloon asti. Korjaa lopuksi koko latvaruusuke talteen, kun satokausi loppuu.
Yhteenveto: Näin lehtikaalin kasvatus onnistuu varmasti
Lehtikaalin kasvatus on helppoa puuhaa, kun muistat tarkkailla kasveja kesän mittaan. Huolehti tasaisesta kosteudesta ja tarjoa lehtikaalille ravinteita, niin saat nauttia sadosta jopa joulukuulle saakka.
Meillä lehtikaali kuuluu hyötykasvivalikoimaan joka kesä, koska se on aina yhtä satovarma. Viileinäkin kesinä lehtikaali innostuu tuottamaan runsaan sadon.
Ainut kommervenkki lehtikaalin viljelyssä on tuholaisten torjuminen. Pienisilmäiset tuholaisverkot ovat varmin tapa pitää tuholaiset loitolla, mutta voit kerätä tuholaiset, niiden munat ja toukat pois myös käsin.
Millaisia suunnitelmia sinulla on tänä vuonna lehtikaalin suhteen? Onko lehtikaali jo tuttu kaveri vai aiotko kokeilla sitä ensimmäistä kertaa? Jaa ajatuksesi ja kysymykset lehtikaalin viljelystä kommenteissa!
Hauskaa tarhurointia!
— Mikke
Lue seuraavaksi:
